Tatu Vanhanen, silloisen pääministeri Matti Vanhasen isä, julkaisi psykologian professori Richard Lynnin kanssa kohun nostattaneen kirjan “IQ and the Wealth of Nations”, jonka aihe on pääteltävistä nimestä. Kirjan keskeinen ajatus on, että älykkyysosamäärä on syynä eri valtioiden ja väestöjen epätasa-arvoisuuteen. Kuten alla olevassa, kirjasta kopioidusta taulukosta näkee, nämä kaksi tekijää, ÄÖ ja bruttokansatuote asukasta kohti todella korreloituvat toistensa kanssa.
Todistusaineisto vaikuttaa melko kiistattomalta, mutta Vanhasen tutkimuksessa on kaksi virhettä. Ensiksikin, tutkimus on itsessään ei ole luotettava ja toiseksi, korrelaation kausaalisuhde (toisinsanoen kumpi aiheuttaa kumman) on väärä: alhainen ÄÖ ei aiheuta köyhyyttä, vaan köyhyys alhaisen ÄÖ:n.
Argumentin virheellisyyden kannalta vähäisempi virhe on tutkimuksessa, joka itsessään ei ollut erityisen tieteellinen. Esimerkiksi pienemmän ÄÖ pisteen saanut Päiväntasaajan Guinean ÄÖ saatu tulos oli tehty tutkimuksen pohjalta johon osallistui ainoastaan 50 10-14 vuotiasta, ja wikipedian lähteellisen väitteen mukaan he olivat kehitysvammaisia. Käyttämällä tutkimusten tuloksia eri ikäryhmistä saatuja lukuja voidaan saada hyvin erilaisia tuloksia.
Esimerkiksi eri lähteiden mahdollistamasta manipulaatiosta annan vertailun Britannian Afrikkalaisten ja Ranskalaisten keskimääräisestä ÄÖ:stä. Vertaamalla erästä tutkimusta, jossa 130 britannian afrikkalaista 10 vuotiasta testatiin, saatiin keskimääräiseksi ÄÖ:ksi 94, joka on yhtä paljon kuin keskimäärin erään tutkimuksen mukaan ranskalaisilla aikuisilla (1320 koehenkilöä). Toinen tutkimus, jossa mitatiin 6-9 vuotiaiden ranskalaisten ÄÖ:tä (600 koehenkilöä) keskiarvoksi saatiin 94 sijasta 104, ja vastaavasti eräs tutkimus joka tutki ainoastaan 11 vuotiaita afrikkalaisia brittien ÄÖ:tä sai tuloksekseen 94 sijasta 86 (113 koehenkilöä.) Nämä neljä lähdettä voidaan eri tavoin yhdistelemällä todistaa että brittiläisten afrikkalaisten ja ranskalaisten ÄÖ (94/94) on sama tai että ero on valtavat 20 pistettä (104/86). Esittelemäni tutkimustulokset löytyvät kirjasta “Geenien Tulo Yhteiskuntatieteisiin.” Vanhanen on myös laskenut tuloksia väestöryhmille, joita ei ole testattu, esimerkiksi Kiinan maatalousväestön ÄÖ on laskettu vähentämällä Hong Kongin, kiinan rikkaimman alueen, testituloksista kuusi pistettä, Salvadorin tulos on laskettu sen naapurimaiden ÄÖ:n keskiarvosta. Myös vanhojen tutkimusten antamaa tulosta on nostettu, sillä ÄÖ nousee ajan myötä, mistä voimmekin aloittaa kirjan keskeisimmän teesin perimmäisen virheen käsittelyn.
Toinen seikka, joka todistaa ettei kansojen välinen ÄÖ ole syy, vaan seuraus epäreiluista valtasuhteista ja että millekään väestölle ei ole ominaista, muuttumatonta ÄÖ tasoa, on Flynn efektiksi kutsuttu ilmiö.
Tutkija James Flynnin, ilmiön löytäjän mukaan nimetty Flynn ilmiö tarkoittaa ÄÖ:n nousua ajan myötä. Kuten alla olevasta kuvasta näkyy Yhdysvaltain mitattu keskimääräinen älykkyysosamäärä nousi 1910 – 1990 noin 75:sta noin 100:an.
Flynnin laskelmien mukaan vuosina 30 – 80 teollisuusmaiden ÄÖ kasvoi keskimäärin 0,3 prosenttia vuodesta.
Myös paljon radikaalimpia esimerkkejä ÄÖ:n noususta elintason myötä löytyy pienemmistä esimerkeistä, joista yksi on Tennesseen vuoristoseutujen modernisointihanke 30-luvun yhdysvalloissa, jonka myötä älykkyysosamäärä nousi kymmenessä vuodesä kymmenen pistettä alueen nopean elintason nousun vuoksi.
Myös Suomessa 1960 lukuun mennessä ÄÖ oli noussut muutamassa vuosikymmenessä 120:een, ja testin uudelleenpisteytettiin siten, että testin keskiarvoksi tuli taas 100. Yhtä suuri nousu kuitenkin tapahtui uudestaan 1990-lukuun tultaessa, jolloin testi jouduttiin taas “tasaamaan”.
Jos on totta, kuten on näiden todisteiden valossa ilmeistä, että väestön ÄÖ nousee yhteiskunnan vaurastuessa, on myös todettava, että köyhien maiden väestön pienempi keskimääräinen ÄÖ ei johdu väestöstä itsestään, sillä myös rikkaampien maiden väestö sai samanlaisia tuloksia ennen rikastumistaan. Tällöin alemman ÄÖ:n käyttäminen perusteluna maiden kyvyttömyydestä vaurastua menettää uskottavuutensa. ÄÖ ei määrää köyhyyttä tai rikkautta, köyhyys tai rikkaus määräävät ÄÖ:n.
Etenkin aliravitsemus haittaa henkistä kehitystä, joka voidaan todistaa myös muilla mittaustavoilla kuin ÄÖ:llä, esimerkiksi aivojen koolla. Aivojen koko on kasvanut Britanniassa 1910 – 1990 0.75 grammaa vuosikymmenessä, ja vuosina 1950 – 1990 kaksivuotiaiden pään ympärysmitta kasvoi maassa 2 cm. Tutkimuksen tekijät päätyivät siihen johtopäätökseen, että aliravitsemuksen häviäminen ja ruoan laadun ja määrän paraneminen ovat keskeisin syy keskiarvon kasvulle.
Kolmas tekijä, jota Vanhasen ja Lynnin argumentti ei ota huomioon on sosiaalisen stigman, stereotypian vaikutus eri väestöjen suoritukseen. Tämä saattaa kuulostaa kaukaa haetulta puolustukselta, eikä se pystykään selittämään täysin eroja, mutta sen vaikutus on todistettu. Kirjassa “Spirit Level: Why Inequal Societies Almost Always Do Better” esitellään tutkimus, jossa Intialaisia alakastiin ja yläkastiin kuuluvien poikien henkistä suorituskykyä testattiin älykkyystestillä kahdessa erilaisessa koeryhmässä. Ensimmäisellä koeryhmällä siten, että pojat ilmoittivat kastiluokkansa ja toiselle koeryhmällä siten että pojat tekivät testin kenenkään tietämättä muiden kastia. Tulokset erosivat radikaalisti: kun alakastiin kuuluvat pojat tietävät osan testiin osallistuvista olevan yläkastista, heidän tuloksensa romahti kolmasosan yläkastisten alapuolella, mutta kun kasteja ei kerrottu ennen testin tekemistä ala-kastiin kuuluvat suoriutuivat yläkastiin kuuluvia muutamaa prosenttia paremmin. Stereotypioiden stigma on siis merkittävä vaikuttaja älykkyystesteissä, todennäköisesti myös älykkyysosamäärää mitatessa.
Lähteet:
Tatu Vanhanen ja Yrjö Ahmavaara:
Geenien Tulo Yhteiskuntatieteisiin
Kate Picket ja Richard Wilkinson:
The Spirit Level: Why More Equal Societies Almost Always Do Better
Richard Lynn: “Race Differences in intelligence: a global perspective”
http://wilderdom.com/personality/L4-1IntelligenceNatureVsNurture.html
