Mo Tse: Kiinalainen filosofi kahden ja puolen vuosituhannen takaa

Posted: huhtikuu 22, 2011 in Kaikki

MO-TSE: KIINALAISEN FILOSOFIAN HELMI

Mo-Tse, suommenetaan myös nimellä Mee-Tse, eli Kiinassa kaksi ja puoli vuosituhatta sitten. Kiinalaisessa filosofiassa ja valtionideologiassa puhutaan perinteisesti neljästä eri filosofiasta: taolaisesta, kunfutselaisesta, Mo-Tseläisestä ja shang-tselaisesta (tunnetaan yleisemmin nimellä legalismi). Hänen kuolemansa jälkeen aate jakaantui kahtia: toinen osuus painotti moraalisia oppeja, ja toinen taas tiedettä ja logiikkaa. Jälkimmäinen kehitti ajatuksia, jotka muualla maailmassa keksittiin vasta satoja tai tuhansia vuosia myöhemmin.
Kuvassa taolainen munkki perinteisessä oppineen asussa.
Muinaisen kiinalaisen tieteen saavutuksista tulee jatkossa erillinen artikkeli, mutta kiinnostuneelle suosittelen Needhamin kirjoituksia aiheesta.

I. UNIVERSAALI MYÖTÄTUNTO

Mo-Tsen perimmäinen ajatus on yhtäläinen myötätunto kaikkia ihmisiä kohtaan. Tämä on kiinalainen muoto sille ajatukselle, jota kreikkalaiset, roomalaiset ja aabrahmilaiset uskonnot kutsuivat agapeksi, mitä swahilin- ja zulunkielisessä viisaudessa kutsutaan ubuntuksi, ja mitä Intialaiset kutsuvat ahimsaksi. Olen valikoinut alle kolme hänen sitaattiaan aiheesta.

” Maailman kaikki vallankumoukset, vihat ja kateudet saavat alkunsa keskinäisen rakkauden puutteesta.”

” – Olisihan se hyvä, jos olisi keskinäistä rakkautta, mutta sen saavuttaminen on käytännössä mahdotonta.

  – Tämän maailman viisaat ja ylhäiset eivät ymmärrä keskinäisen rakkauden tuottamaa hyötyä, eivätkä keskinäisen rakkauden puutteesta aiheutuvaa tuhoa, ja siitä syystä he näin puhuavat. Jos rakastaa ihmisiä, he vastaavat rakkaudella. Jos vahingoittaa toisia, he maksavat samalla mitalla. Mitä vaikeuksia tämän ymmärtämisessä on? Syy on siinä, että vallassa olijat eivät ota rakkautta tai avuliaisuuttta hallituksensa perustaksi koska eivät harjoita sitä käytännön elämässään.”

”Ihmiset suostuvat syömään niukkaa ravintoa, pitämään huonoja vaatteitaan tai menettämään henkensä vaikeina aikoina kun hallitsija niin haluaa. Kuinka he eivät sitten kykenisi rakastamaan ja auttamaan toisiaan, mikä on paljon helpompaa kuin nuo edellä mainitut asiat.”

II. EGALITAARINEN MERITOKRATIA

Nykyajan kapulakielellä ilmaistuna Mo-Tsen yhteiskuntaoppia kuvattaisiin termillä egalitaarinen meritokratia. Egalitaarinen tarkoittaa täydellistä tasa-arvoa, ja meritokratia vastuun jakamista kyvykkyyden (merit) mukaan. Mo-Tsen vallanjaon periaate voidaan tiivistää yhteen virkkeeseen: Yhteiskunnalliset tehtävät tulee jakaa ainoastaan kyvyn mukaan, kohdellen kaikkia tasa-arvoisesti, ja tehtävästä tulee palkita suoriutumisen mukaan.

” Entisajan hallitsijat asettivat hallitusvirkoihin vain hyveellisiä ja jaloja henkilöitä. He eivät katsoneet sitä, o liko hän maanviljelijä vai käsityöläinen. Jos hänellä oli vain kykyjä, hänet asetettiin hallitusvirkaan.”

Halutessaan korostaa ihannettaan tasa-arvon täydellisyydestä, hän antaa esimerkin silloisesta historiantiedosta.

” Iu-Hsin valtiossa oli Ii-Tsi kokin virassa. Tang hallitsija löysi hänet ja teki hänestä pääministerin. Fuu- Yee kantoi tavallisen kansanmiehen karkeaa pukua vyönänsä. Hän oli tavallinen työmies ja korjasi parhaillaan seinämuuria Fuu-Ai paikkakunnala kun Wuu-hallitsija löysi hänet ja korotti hänet pääministerikseen uskoen hänelle valtakunnan hallituksen ja sen uudistamistehtävän.”

Käsitys siitä, että tehtävästä tulee palkita suoriutumisen mukaan, on erityisen ajankohtainen nykyaikana, jolloin samat tahot, jotka ovat romuttaneet koko maailmantalouden, kasvattavat palkkioitaan. Liike-elämän parissa puhutaan Mo-Tsen periaatteesta termillä sitouttaminen, jolla tarkoitetaan että yksilön ja yrityksen etu sidotaan toisiinsa, esimerkiksi sitomalla palkka yrityksen tulokseen. Mo-Tse esitti tästä periaatteesta sovelluksen, jonka logiikka on utopisen yksinkertainen mutta pettämätön.

” Hätävuotena tulee virkamiesten vähentää palkoistaan ja mukavuuksistaan puolet ja täytenä nälkävuotena heidän tulee luopua kaikista eduistaan ja hallitsijan tulee antaa heille vain hiukan viljaa syödäkseen. Hallitsijan tulee luopua herkuista ja liharuuista, eikä hänen tule teettää enää uusia vaatteita.”

Toinen ajankohtainen näkökulma on, että palkitsemisen tulee olla kansan tahdon mukaista, jota ilman seuraa moraalikato. Palkitseminen ei kannusta ainoastaan palkittuja, vaan antaa esimerkin koko kansalle. Nerokkaammin, Mo-Tsen itsensä ilmaisemana:

” Hallitsija antaa julistuksen: ”Kuka ansaitsee palkinnon, sen minä palkitsen.” Jos ylemmät ja alemmat ovat erimielisiä, saattavat ylemmät palkita jonkun, mutta alempana olevat eivät sitä hyväksy. Jos kansa on tuominnut jonkun vääräksi ja hallitsija palkitsee tuon kansan vääräksi tuomitseman, ei tuollainen palkinto voi kannustaa kansaa hyvään.”

Kansan tahto on Mo-Tselle tärkeä aihe. Jopa niin tärkeä, että hän ajautuu virheellisen päättelyyn sen vuoksi: hänelle todisteeksi henkimaailman olemassaolosta kelpaa se, että tarpeeksi suuri osa kansasta on ne nähnyt. Tämä annettakoot anteeksi kaksi ja puoli vuosituhatta sitten eläneelle. Alla kaksi sitaattia missä Mo-Tse pohtii meritokratian kautta myös demokratiaa, vaikkakaan ajatus ei ollut vielä rantautunut Kiinan alueelle.

” Jos ylemmillä on vikoja ja virheitä, alempana olvien tulee niistä muistuttaa ja ne tulee oikaista. Ylempien ja alempien tulee olla yksimielisiä.”
” Kun tilaisuus tulee, anna hyveelliselle hänen hyveitään vastaava arvoasema. Ja koska hän virkamiehenä toimittaa tehtäviä, tulee hänen saada palkka vaivoistaan. Palkan suuruus on riippuvainen hänen ansioistaan. Virkamiehellä ei saa olla kiinteää arvoasemaa eikä kansan aina tarvitse pysyä alamaisena. Jolla on kykyä, hänet tulee korotaa. Jolla ei ole kykyä, hänet tulee alentaa. Korostuksissa määräävänä tekijänä olkoot hyve, puolueellisuutta on vältettävä.”

Marxin ajatus siitä, että kaikilta tulee ottaa kyvyn mukaan ja kaikille jakaa tarpeiden mukaan, on myös ilmaistu Mo-Tsen ajattelussa hieman eri sanoin.

” Kaikki maailman käsityöläisjoukot toimittakoot kukin sitä ammattia, johon he parhaiten pystyvät ja kykenevät.”

” Se mikä täyttää kansan tarpeet, on riittävää.”

III. UTILITARISMI

Utilitarismi on periaate, jossa mahdollisimman monelle tulee taata mahdollisimman suuri hyöty. Vaikka periaate onkin ilmiselvä eikä anna tarkkoja käytännön neuvoja, se muotoiltiin länsimaissa vasta teollisen vallankumouksen aikoihin. Mielestäni voidaan sanoa, että periaate tarkoitti yhteiskuntaetiikalle samaa, mitä kultainen sääntö tarkoitti yksilön etiikalle.

” Varkaalle on hyötyä varastamisesta, mutta kokonaisuuden kannalta se on vahingollista. Sama pätee sotaan. Käytäntöön soveltamisesta on tarkasteltava sen tuottamaa yleistä hyötyä ja sen mukaan asia on arvosteltava.”

” Taivas tahtoo että ne, joilla on voimaa, käyttäisivät sitä keskinäiseksi avuksi, joilla on oppia, käyttäväisivät sitä keskinäiseen opetukseen, joilla on varoja, jakaisivat niitä tarvitseville. Taivas tahtoo, että ylempänä hallituksessa olevat tarmolla toimittavat hallitustehtävänsä ja että alamaiset ahkerina tekevät työtä. ”

kommenttia
  1. Jusa kirjoitti:

    Tää on hyvä!

    • Leo Sammallahti kirjoitti:

      Kiitti! Ajattelin kohta lisää islamilaisesta Ibn-Farabista ja valistusajattelun viimeistellestä Jean Jacque Rousseasta jutut.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s